Väsyneenä saavun työstä (Unten erämaa, starshine Legacy)

Lyrics

Väsyneenä saavun työstä,
valot sammuu ikkunoissa
ja mä lohdutusta kaipaan niin.

Uni saapuu aamuyöstä
hetken saan näin olla poissa,
satumetsiin kuljen kaukaisiin,
estää ei voi yksikään.,
Unta kun mä kauneinta nään,
unta josta suostuisi en heräämään.

Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on
tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.

Kuten lapsi huolta vailla
satumetsän siimeksessä
istun alla ikivanhan puun,
unen kauniin kaukomaille
riemun tunne sydämessä
tieni löydän paikkaan salattuun.
Siellä parhaan ystäväin
kaikki jälleen kohtaamme näin,
nähdä taas mä rakkaani saan lähelläin.

Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on.

Tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.

Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on.

Tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.

Nyt mennään ajassa takaisin viime kevääseen playoffit ja MM-kisat aluillaan, Aihe on nyt sillä alueilla, että herkimpien ei kannata tekstiä välttämättä lukea ja tässä siis kertaan viime kevään mietteitä ja ajatuksia. Se on sydäntä raastava, repivä ja riipivä. Se saa miettimään elämän tarkoitusta toden teolla. Haluan kirjoitaa tämän avoimesti siksi, että jos joillakin on elämässään saman tapaisia vaikeuksia niin josko tästä voisi olla jotain apua. Sillä kaikesta selviää ja kaikki asiat järjestyvät tavalla tai toisella ennenmmin tai myöhemmin. Kunhan jaksaa yrittää ja osaa pyytää ja ottaa apua vastáan. Samalla prosessoin ja analysoin itse itselleni vielä asioiden kulkua.

Kuljen kohti Kemjoen rantaa on keväinen päivä, mutta mieli musta, Lunta on vielä maass,a mutta jäät lähteneet. Pysähdyn kaupalla ostan pari pinttiä ja jatkan rantaan. Istun ranalla olevalle penkille musiikkia kuunellen aukaisen pintin ja laitan tupakaksi. Katseeni kohdistuu tumman puhuvaan kemijokeen ja mietin että tähänkö on tultu, tässäkö tämä oli. Olet polttanut ensimmäisen, sytytät toisen. Tajuat että olet polttanut langan loppuun molemmista päistä, olet täysi paska, nolla ja luuseri. Olet epäonnistunut perheenisänä, avopuolisona, työssäsi, kaikessa tekemisessäsi. Tuntuu että missään ei ole enää mitään järkeä. Kuuntelen entistäkin masentavempia kappaleita, mistä tekstin otsikkokin juontaa. Karaokea lauleskellessani se oli likimain aina se eka valinta. Tuijotan jokea, purskahdan itkuun. Itken ja itken eikä siittä tule loppua.

Totean mielessäni, että nyt ollaan syvällä lähes niin pohjassa kuin vain voi olla ja sieltä ulospääsy tuntui sillä hetkellä kaukaiselta, jopa mahdottomalta. Tehdyt virheet painoivat ja kalvoivat mieltä, mietit mikä meni vikaan ja miksi tähän pisteeseen ollaan tultu. Käsität että nyt ollaan siinä vaakalaudall,a että kohta menee kaikki: perhe, työ, ihan kaikki. Jotain olisi tehtävä, mutta mitä ja onko mikään enää mikä saisi suunnan muuttumaan. Elämän ilo oli tipotiessään ja päivästä toiseen yritit jaksaa kulkea kuitenkin töissä ja hoitaa pakolliset hommat peitellen sitä tuskaa mikä rinnassani oli. Yritin esittää kuin mitään ei olisikaan.

Sitten koitti se päivä, kun se märkä rätti tuli vasten kasvojani, mutta sen olin omalla toiminnallani tavallaan ansainnutkin. Vaikkakin parisuhteessa riihtoihin aina yleensä kaksi tarvitaankin. Kämppä tyhjeni ja jäit yksin. Meni viikko, meni kaksi, asiat menivät entistäkin sekavemmiksi, Ulos pääsy alkoi tuntua vieläkin mahdottomamalta. Meni kuukausi vähän toistakin kun vapaat meni kaljotteluksi, mitä sitä muutakaan enää osasi tehdä.

Sitten koitti se päivä kun lääkäri aika keuhkopolille tuli tehtiin puallustestit, röntgenit, verikokeet, käytiin unitutkimuslaitteen asennus lävitse unihoitajan kanssa ja lähin laitteen kanssa kotiin yöksi nukkumaan. Yö oli todella hankala nukkua kaikenmoisia piuhoja joka raajassa ja muutoinkin pyöritytti.  Seuraavana aamuna tulosten sitten analysointiin. Miespuolinen erikoislääkäri oli vähän yreän oloinen, mutta yllätyksekseni olikin oikein mukava ja sanoi asiat suoraan miten ne on ja mitä tehdään. Tämä on todellakin kantanut ja siivittänyt yhtenä asiana, tähän päivään missä nyt mennään. Paino alas, tupakki pois, rasvat pois maito vähintäänkin rasvattomaksi ja kuuleman mukaan raavas mies ei tarvitse lehmän poikasten ruokaa.

 Lääkäri kävi unifilmi analyysin läpi pala palata esitellen ja lopuksi totesi, että kyllä tässä on havaittavissa määrätyissä kohdissa uniapnean oireita ja voitaiiin jopa puhuakkin siittä, mutta sanoi että hän ei yhden tutkimuksen peruteella sitä vielä totea. Että tulet ensi keväänä uudestaan pudotat painon 90kg (-25kg) raitistut elämän tavoissasi ja muutoinkin, otetaan sitten uusi rekisteröinti ja labrat, kolesteroli ja verensokeriarvot.

Hän laittoi lähetteen nenä ja korvapolille jossa asiantumtevan oloinen mies lääkäri sanoi että kyllä operointia vaattii ja että kummin haluat 2 erillistä leikkauskertaa vai tehdäänkö kaikki samalla kertaa. sano että voi olla tuskallinen mutta ei tule sitten kahta eri toipumista. minä siihen että pistetään kerralla kuntoon. aika meni puolenvuoden päähän. Ahtautunut nenän väliseinä operointiin koska toisen sieraimen kautta ei ollut kulkenut ilma muisti vuosiinkaan, Nieluun tuli myöskin isompi operointi risoihin.

27.3.2015 Talvilomalla otettu otos automusessa

Menin kotiin päästyäni lääkäriltä tunsin taas vihaa itseäni kohaan miten olen päästänytkään terveyden tähän jamaan, mutta samalla muistin tuon mieslääkärin sanat ja niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä kohden nuita tavoitteita mitä yhdessä sovittiin mutta hommahan ei lähtenyt kuin tykin piiipusta käyntiin ja takapakkejakin oli odotettavissa. Alkukesästä alkoi kesäloma ja lomareissu lasten kanssa Etelä-Suomeen sukulaisiin ja sain mieltäni kohennettua. Käytiin Hameenlinnassa ja synnyinpitäjässä Kangasalla. Käytiin Puuhamaassa ja paluumatkalla Ikaalisissa, jäin lasten kanssa yhdeksi yöksi kylpylähotelliin ja titinallemaata katsomaan. reissusta sain uutta puhtia ja energiaa.

Reissusta jäi erityisesti mieleeni se, kun serkku kysyi minulta vähän kuin yllättäen saunoessamme, että ¨miten sinulla menee¨ ja itkua pidätellen vastasin vain ¨että ei tässä kaikki ihan kunnossa.¨ En pystynyt edes yhdelle parhaalle ystävälleni sanomaan, että kaikki on palasina. Vaikkakin hän sen näki läpi selvästikkin, koska kysymys yllätti minut ihan täysin. en ihan vähiin aikoihin muistanut kuullenikaan tuota kysymystä, että Jape miten sinulla niin kuin oikeasti menee.

Mietin sen jälkeen oikestikkin, että mikä tässä nyt enempää pieleen voisikaan mennä ja mietin niitä koholla olleita sokeri ja kolesterooliarvoja, että kyllä tässä häätyy jollekkin oikeasti alkaa  muuten terveys drakaa ja että insuliinia en halua alkaa piikitämään, enkä lääkitystä muutoinkaan käyttämään.

jatkan aiheesta jonain toisena iltana, kaikki kun ei mahdu samaan tarinaan ja häätyy alkaa valmistelemaan evästyspuoli ja muu aamuvuoroon valmiiksi. klo soi 4.30 mutta huomenna ei enää ketuta nousta ja lähteä töihin, niinkuin reilu vuosi takaperin oli tehnyt jo pitkän aikaa.