28.4 Projektia taulukoina ja diagrammeina (päivitetty 7.5.2016)

Tänne tulen lisäilemään taulukoita ja diagrammeja projektin etenemisestä ja päivittelen niitä aika ajoin ajantasaisemmaksi. Tarkoitukseni on tehdä itselleni seurantaa helpottamaan taulukot ruutupaperikirjanpidosta atk aikaan: Painosta, rasvaprosentista, lihasmassasta, painoindeksistä. Laadin myöskin jonkinlaisen taulukoinnin vartalon mitoista (kaula,hartia, hauis, rinta, reisi, pohje, vyötärö) joita mittailen harvaksemmaltaan. mutta tässä ensimmäinen harjoittelu räpellys tämän vuoden painonpudotuksesta missä näkyy käppyränä painon alenema per viikkotasolla.

Painonpudotus 2016 vuoden alusta tähän päivään.

Viikolla 12 aloitettiin personal trainerin ohjeistuksella harjoittelu ja ruokavalio.

Viikon 1 lopusta (10.1)- viikon 18 alkuun (26.4) -13.5kg

vuoden 2015 tammikuun lopusta kokonaispudotus 06.05.16 -29,1kg

Harrastuksia ja unelmia pelastajantyöstä

Päivä paloasemalla tapahuma 2008

Tuossa iltavuoron päätteeksi aloin miettimään uutta jutun aihetta ja saunan lauteilla se taas kirjoitus suoni alkoi päässä raksuttamaan, kun sain tänään käteeni suoritentun palautteen savusukellusta jäljittelevän testiradan hyväksytysti suorittamiseta tehtaan paloryhmän osalta. Ja mistäpä muustakaan kertoisin, kuin siitä ehkä rakkaimmasta ja tärkeimmästä harrastuksestani.
Harrastus on antanut minulle niin paljon että se menee aika lailla top 5 joukkoon: jos perhettä, terveyttä, ystäviä, onnellisuutta lasketa, niistä asioista mistä en halua luopua, jos jostain pitäisi valita. Ihmisten auttaminen on ollut minulle aina se juttu, haluan tehdä työtä missä voin olla ihmisten avuksi ja  hyödyksi, mutta saada myöskin omaa käden jälkeä edes jossain näkyviin.

Savusukelluskurssi 2007 Konttiharjoitus

Pelastus ja hoitoalan työt ovat niitä mistä olen haaveillut, mutta ovat käytännössä jääneet toteutumatta erinäisistä syistä. Mutta tässä harrastus toiminnassa olen päässyt kuitenkin niihinkin 00000009fvgtr liittyy sinällään osin kuntoilu innostukseenikin, että haluan pitää itseni rivivahvuudessa ja toimia tarvittaessa pelastussukellustehävissä silloin kuin tarvitaan. Pelastusalan työ kun on toisinaan hyvin fyysistä ja vaatii paljon henkiseltäkin puolelta. Savusukeltaminen vaatii pelastajalta hyvää kuntoa, fysiikkaa ja terveydentilaa ja henkinen kanttikin pitää olla kohdillaan. Sukeltajan on pystyttävä luottamaan omaan porukkaansa ja työpariinsa sukellustehtävässä ja että terveys ja kunto on kohdallaan myös työparillansa. Ettei käy niin,että mahdollisen potilaan lisäksi, pelastajastakin tulee pelastettava.

Olen tavannut sen kautta mahtavia ihmisiä ja ystäviä. Toiminnasta saa paljon ja niin erinäisiä kokemuksia ja koskaan ei ole kahta samanlaista päivää, mutta niin kuin alaan kuuluu välillä: on niitä ilon hetkiä, onnistumisia ja välillä ei taas mitään ole tehtävissä. Mutta niistä ei voi kirjoitella sen enmpiä vaitiolovelvollisuuksienkaan vuoksi. Mutta mieleeni on jäänyt eräs kissan pelastustehtävä, jonka, ehkä nyt uskallan tässä mainita tarkentamatta sen enempiä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ne on niitä asioita ja onnisutumisia mitä raskaassakin työssä tarvitaan ja saa jaksamaan. Sattuneet asiat depreeffataan tarvittaessa ja sitten pitää jo keskittyä uusiin mahdollisiin tehtäviin, se kuuluu ammatin luonteeseen.

Aktiivisiin harrastuksiini kuuluu VPK-toiminta, jossa olen toiminut 10- vuotiaasta asti. Ensin nuoriso-osastossa  ja sittemmin hälytysosaston jäsenenä suoritettuani sammutustyönkurssin täytettyäni 18 -vuotta.Nuoriso-osastossa olin sen 6 vuotta, suorittaen erinäisiä palokuntanuorten leireillä järjestettyä taitomerkkikursseja ja osallistuen viikkoharjoituksiin ja talvipalomalja kilpailuihin. Myöhemmin leireillä toimin Ryhmänjohtaja kurssilla apukouluttajana ja PK1 pääkouluttajana (peruskurssi1) 16-vuotiaana siirryin seuraamaan hälytysosaston harjoituksiin  ja toimien samalla apukouluttajana nuoriso-osastossa. Samana kesänä kun täytin 18 kursseille pääsylle mahdollisuus avautui ja hälytysosaston vahvuuteen siirtyminen mahdollistui. Jäljempänä olen käynyt savusukelluskurssin ja pelastustyönkurssin ja tehtaan paloryhmään liittyessä vielä sammutustyön ja svusukelluskurssin uudestaankin =D

Ensi syksynä tulee siis 22 vuotta täyteen toiminnassa mukana olemisesta, joista 14 vuotta hälytysosaton vahvuudessa. Olen myöskin toiminut nuoriso-osaston johtajana ja tälläkin hetkellä koulutan nuoriso-osastossa tulevasuuden brankkareita =D Kyseisessä toiminnassa olen saanut tutustua moniin mahtaviin ihmisiin ja saanut sitä kautta ystäviä ihan ympäri suomen. Toiminta on antanut paljon erinäisiä kokemuksia ja on ollut alusta alkaen kaikki kaikessa minulle, olihan lapsuuden haaveenani jo että isona minusta tulee joko palomies tai rekka-auton kuljettaja. Jäljempi tutkinnoista on takataskussa, mutta ehkä se isoin haave on jäänyt täyttymättä Pelastajatutkinnon suorittaminen Kuopiossa.

Oli vuotta 2004 valmistuin paperiprosessinhoitajaksi ja tuli Sodankylään armeijaan lähdön aika. Olin lähtenyt sillä mielin, että 12kk ollaan ja tullaan varusmiesjohtajana ulos. Silloin aikanaan siittä muistini mukaan kouluun hakemisestakin olisi saanut lisäpisteytyksen. Alokasajan jälkeen tuli kyselyt AUK:n valintoihin ja haluamaansa linjaan. Toinen vaihtoehto oli kuljetuspuolen linja, mutta ykkösvaihtoehto oli lääkintä-aliupseerikoulu Lahden Hennalan varuskunnassa. RUK olisi kiinnostanut myöskin, mutta lääkintäpuolen RUK kurssia ei tuonna vuonna järjestetty. Olisi tarvinnut ilmeisemmin olla lääketieteen opinnotkin käynnissä siviilipuolella, jotta sinne olisi päässyt. Kävin kuljetuspuolen haastatteluissa, mutta ilmoitin sinne haastattelun tehneelle yliluutnantille mietittyäni asiaa, että ykköspainopiste on se lääkintäpuoli. Joten kiväärilinjan auk kutsui, kun päätöksiä tehtiin. Aliupseerikoulu käytiin tuolloin kahdessa osiossa, josta Auk1 suoritin Sodankylässä ja kesän korvilla karvalakit päässä siirryttiin sitten junalla Lahteen auk2 erikoistumaan lääkintäpuolen linjalle. Lahdessahan oli tuolloin kesä ja pohjoisen pojilla vielä talvivarustus, kuuma oli kuin mahdoton =D

Lahdessa oli paljon teoriaopintoja ensimmäiset viikot kenttälääkinnästä ja anatomiasta, sen jälkeen lähdimme kenttäolosuhteisiin harjoittelemaan käytännön tehtäviä sodanajan joukoissa. Harjoittelimme Joukkosidontapaikan perustamista, niiden satapäisien lääkintävälinenden nimet ja sijainnit eri laatikoissa, mistä oli laaja koekkin mitä ei saanut reputtaa. Kun JSP:n perustaminen alkoi sujua siirryttiin lääkinnällisien toimintojen harjoitteluun Lääkintä-aliupseerin tehtävänä kun on toimia myöskin Lääkärin avustajana JSP:llä.

Opettelimme kirurgisten väineiden steriloinnit, erinäisten ampuma ja sirpalevammojen hoitotoimenpiteitä, lastoitusta, kipsausta, tikkauksen, tipan laiton pareittain ja rokotteiden pistämisen potilaan hätäsiirron raahaten, kantaen, juosten, kantaen kumppari puolivartta suossa paareilla jne... siinä heikkokunosempaakin alkaa oikeasti heikottamaan kun nappaat olallesi 75kg kaverin jolla lisäknä on tetsari rynkky ja kessi kannossa ja oma varustus lisänään ja kaikki pitäisi matkaan ottaa. Nämä piti pystyä suorittamaan kenttäolosuheissä maastossa hämärässäkin, koska valojen käyttö on rajallista. Sain viimeisenä päivänä korpin jämät kun suurin osa muista oli saanut ne jo AUK1 päätteeksi murehdin asiaa hieman. k

Lahdesta paluu Sodankylään kurssin jälkeen päästyämme oli kurssijuhlan aika upseerikerholla ja kuohuvaakin oli tarjolla. Alikersan natsatikin lopulta irtosivat. Vanhojen 9kk kotiuttamisjuhla syksystä koitti ja yliluutnantti huuteli, että alikersantti Honkala, ei näy eikä kuulu missään =) Läkintägolleegani oli valmis lähtemään viemään porukan juhlaan, kun Yliluutnantti esitti asian hänelle, että porukka on lähdettävä viemään kotiuttamisjuhlaan muonituskeskukselle ja Honkala on nyt löydettävä.

No löytyihän se ja ihmettelin hieman siinä miksi Yiluutnantti halusi minun juuri lähtevän sinne ja miksei kukaan muu hänelle kevannut. Asia valkeni paikan päällä kun vein porukan muodossa juhlaan ja syötiin juhlallisesti, jonka jälkeen seurasi hienot palkitsemiset kotiutuville. Sen jälkeen seurasi puolustuvoimien vakinaistettvien nimet ja viimeisenä palveluksessa olevien ylennettävien nimet. Istuin pöydässä mitään aavistamatta että jokohan tämä loppusi että pääsisi kun lomakyytikin on kohta lähdössä. Kuului että tällä päivämäärällä ylennetään vakiniseen virkaan jäävä nn... alikersantista kersantiksi. Sitten se hetiki tulikin, kun muisti pätkii. Erään tunnetun edesmenneen sotaveteraanin poika, sen aikainen PohJP:n komentaja sanoi samoin alkulausein, ¨että tällä päivämäärällä yllennetään palveluksessa oleva alik. Honkala kersantiksi singahdin penkistä ylös ja putosin perseelleni, että mitä helvettiä.

Mietin mielessäni, että Aliupseerikurssin viimeisiksi korpin jämien saaneista minut ylennetään ensimmäisenä sen saapumiserän varusmiesjohtajana kersantiksi ja tuoksi myös kuljetus ja huoltokomppaniassa jäinkin, ennen meidän omaa kotiuttamisjuhlaa. Se tiesi paljon vastuuta lisää toimenkuvaani, koska kokelaita ei tullut. Jälki rukin käynyt Spade au, tuli meille vakinaiseen virkaan Rouva ylikersantiki ja muistan vielkin tuon kutsuhuudon mielessäni, että täh eikö täällä nyt ketään muita ole kun nakkeja alkoi napsahtelemaan =D noh kai se kuuluu joukkueen varajohtajan toimenkuvaan =)

Mahtavia elämyksiä ja kokemuksia nuokin vaikka kaikista harjoitteista ei anakaan sillä hetkellä jäänyt kuin turpeen maku suuhun. Niistä ehkä kirjottelen tuonnenpana lisääkin koska siittä olisi kirjotettavana monenkin monta tarinaa ja sattuneista hauskoista kommelluksista, mitä on jäänyt mieleeni ja muistan loppuikäni. Varmaan muutamalle erälle muullekkin blogini lukijalle =D Arto Tiedän että luet tämän Veksi on huippu paikka kunhan saa olla vain pöjönä  ;)

Mutta palatakseni suunitelmiini mihin valitsemani linja armeijassa liityi, oli valmistua joku päivä palomies/sairaankuljettajaksi. Armeija alkoi olla lopullaan mutta yhtäkkiä et tiennytkään mitä teet kun sieltä pääset. Tupakaverini houkutteli että lähdetään rauhanturvajoukkoihin palveluksen jälkeen ja kaavakkeetkin täytettiin, Mielessäni mietin, että ilman muuta että tiedä vaikka siitä olisi hyötyä jatkossa urallani. Poliisilta kotiin päästyäni rikosrekisteriotteet tuli haettua ja kaiken piti olla valmista eteenpäin laitettavaksi.

Mutta yllättävä puhelinsoitto muutti kaiken. ¨Täällä nn.. Stora Enso työhönotosta, olette olleet täällä kesätöissä monena vuonna ja heille on kautta rantain tullut tietoa, että olette juuri kotiutuneet armeijasta¨, minä siihen että kyllä. ¨Meillä olisi täällä teille töitä 9kk, että joutaisitko huomenna tulemaan pistäytymään¨, minä että selvähän se. Ja niin muuttuivat suunnitelmat nimi kirjotettiin tuona aamuna työsopimuspaperiin ja rauhanturvajoukkoihin lähtö sai luvan siirtyä ja paperit menivät roskakoriin. Mutta sitä mitä en huomannut, että myöskin pelastusopistoon pyrkiminen siinä sivussa siirtyisi juuri, kun kunto ja painokin olisi ollut kohdillan tuolloin painoa oli 75kg.

Eilen saamani testipalautteen perusteella voi seurata oman kunnon tasoa tarkemmin koska kyseinen testi tehdään vuosittain teollisuuspalokunnassa ja VPK:lla pelatussukelluksiin osallistuvalla savusukeltajalla pyöräergometria ja joka toinen vuosi ratatesti. Lisäksi tehdään myös lihaskuntotesti vuosittain ja säännöllisin väliajoin työterveystarkastus ja lääkärin tarkastus.

Nämä testit tehdään työfysioterapeutin valvonnassa. Testeistä saadaan tarkempaa tietoa sykkeistä, toimintakyvystä ja ajoista, kuormitusasteista, hapenottokyvystä näin ollen saa erittäinkin tarkkaa tietoa omasta terveyden tilastaan kunhan niitä vain osaa tulkita ja vertailla edellisvuosien tuloksiin. Näin ollen ne toimivat hyvinä mittareina projektissani. Testituloksiin ylipainolla ja heikentyneellä peruskunnolla on ollut selkeitä vaikutuksia ja tupakointi näkyy.

Tällä kertaa testi on hyväksytysti suoritettu mutta kun arvoja katselee niin parannettavaa ja kohennettavaa löytyy. Eli tekemistä riittää jatkossakin tässä kuntoremontissa toimintakyvyn ylläpitämiseksi
ja parantamiseksi.

Mitauspöytäkirja Toimintakykytestistä 2016

Radan suoritus käytettyineen aikoineen, sykkeineen ja kuormitustasoineen

Jatkan aiheesta huomenna, että jää vähän jännitettävääkin ja kun tekstiä tuntuisi tulevan, mutta nukkuakkin pitäisi =) joten see you to morrow maybe ;)

4.5.2016 Läpäisty pyöräergomertia testitulos

Kuntoluokitus ja testin aikana mitatut sykkeet määrätyin väliajoin tehonnostoin

Rasvaprosenttitulokset, painossa hitusen nestettä ja ateriat syötynä aamupunnituslukema 87,5. Lenkin jälkeen söin tankkasin nestetä ja ravinteita tulevaan pyörätestiin, josta  osin johtuu tuo iltapäivästä mitattu 90,0kg

23.4 Discojytkettä ja itsevarmuutta

Kirjoitanpas tänne vähän henkeviäkin välillä, ettei aina ole pelkkää treenaamista =D 

Voi kuulostaa joistain jopa vähän crazyltä että nyt se on seonnut lopullisesti, mutta antaa kuulostaa. Sitä se ehkä hieman onkin, mutta positiivisessa mielessä =)

Kävin toki lenkillä eilen parantelemassa aikoja ja cooperi meni tällä kertaa jo 2500, mikä on jo parempi kuin armeija aikoja, mutta vielä on parannettavaa ja tavoitteita. Pistelin uudet pohjat eilisen tillalle 3,6km meni 18.10 52s edellisen päivän ajasta pois ja lenkki tuntui kulkevan ihan kelpo keskivauhtia 11,89km/h ja paluu meni sinne 19.05. tuuli teki tehtävänsä. Meinas alkaa nilkka oireilee kun jouduin suojatiellä mopopoikaa väistämään niin häätyi lennosta uusi suunts ja ohittaa takakautta. Pysähtyi auton perään ennen suojatietä oottelemaan tielle pääsyä, mutta päättikin ottaa sit keskelle suojatietä kun auto liikahti. Mutta selittää ne hiitäjätkin eikös sitä niin sanota.

Lenkin jälkeen peliä katsomaan ja saunomaan, lauteilla istuessani sain kuitenkin päähäni lukeneeni, että Dj Alex Kunnari olisi cornerInnissä ja mietin että pitäisiköhän tuo lähteä kuitenkin katsomaan sosiaalista elämää ja minkälaista settiä se siellä oikein heittää ja heittihän se, ovesta sisään päästessä rytmit meni heti jalkoihin ja bassobiitti tempaisi heti mukaansa ja fiilikset kattoon. Olin jo unohtanutkaan miten vapauttavaa kunnon disojytke onkaan. Kuvitellut, että ei vanha enää taivu ja on jo lavatanssi iässä. Mutta siinä lämmetessään koneet käynistyi toden teolla ja huomaat siinä lannetta hetkutellessa, että TOIMII menee päästä varpaisiin ja vauhti senkun kiihtyy. Siinä 1,5h kohdilla paita on märkänä, joten tämäkin meni airobisen harjoittelun puolelle =D Salilla sattunut pieni reväytys alavatsan seudussa alkaa oireilemaan, mutta en anna sen haitata menoa vaikka kipukynnys käykin välillä äärirajoillaan.

Tajuat siinä, että tätä harrastusta minkä olet jättänyt elämästäsi, olet toden teollakin kaivannut. Asiaan tulee lisää varmuutta kun seuraani tupsahtaa uusia ystäviä, olalle taputtelijoita ja posittivista ja kannustavaa ja palautetta alkaa satelemaan. Itsevarmuus omaan tekemiseen kohoaa 110% ja vauhti entisestäänkin kiihtyy. Kiitos siittä heille! palautettahan tarvitaan. 

On jännä huomata millaisia voimavaroja musiikki voi antaa erinäisiin elämäntilanteisiin ja kuinka se voi yhdistää ihan tuiki tuntemattomiakin ihmisiä. Synkistelymusiikkia  on tullut kuunneltua ihan liikoja ja ne on aika jättää taa, alkaa elämään ja antaa menneiden mennä.Pitää tehdä siä mistä nauttii ja saa voimaa ja virtaa. NIiitäharrastuksia ei pitäisi koskaan tuupata sinne taka-alalle ja ajatella että en pysty/osaa enää. Eilinen ilta ja palaute saa jaksamaan pitkälle tuleviin koitoksiin ja jatkamaan sitä tekemistä ja harjoittelua niin liikunnan, tanssin ja kaiken muun tekemisen kanssa. Kyselyitä tuli ilmoille tanssitunneista ja opetuksesta,harjoittelusta ja eräskin kysyi pidänkö tanssi studiota hmm... pistetään harkintaan =D

Siinä tanssin ohessa sain eilen 3 uutta mahtavaa ystävää ja keskustella hieman vaikeistakin aihe alueista, koska kaikillahan meillä niitäkin on, keskustelu kevensi tunnelmaa entisestään. Kiitos aivan mahtavia tyyppejä. Haluan tässä samalla kiittää niitä ystäviäni, sukulaisiani, työkavereitani, VPK:n porukkaaja unohtamatta perhettä, joiden kanssa olen saanut tässä vuosien varrella saanut olla tekemisissä ja tukea vaikeimpinakin hetkinä. Ilman heitä sieltä suosta nouseminen olisi ollut vaikeampaa jos ei mahdotontakin. 

Vaikka yhteyden pidot jää vähemmälle porukan perheellistyessä ja muuttaessa eri paikkakunnille jne... niin ei tarkoita sitä, että etteikö olisi ajatuksissani. Ja olkapäätä ja tukea on aina löyynyt kun sitä on tarvinnut. Tie voi joskus olla kivienkin, mutta ystävien avulla sekin tasoitetaan. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, eikös niin sanotakkin ja se pitää täysin paikkaansa. On upea saada olla juuri sinun ystäväsi koska olet tärkeä ja loisto tyyppi. Tässä vielä ajatuksiani biisin mudossa, mitä hyvien ystävän vuoksi on valmis tekemään:

¨Leikkaisin sut irti kolariautosta

Raahaisin ulos palavasta talosta

Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin

Mä käynnistäisin, sun sydämen

Nostaisin kopteriin hyökyaallosta

Kokonaiseks ompelisin paloista

Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin

Mä käynnistäisin, sun sydämen¨

Sanat lainattu:https://www.youtube.com/watch?v=CqFOeWTeEd0 Laura Närhen kappaleesta, supersankari

23.4 Projektikuvia projektiajoilta (päivitetty 07.05.2016)

En löytänyt erillistä mahdollisuutta tehdä kuvakansiota niin teen sen nyt tähän blogiin ja päivittelen kuvia aika-ajoin tänne. Tämä on nyt sitten se Topless kansio minkä sisältö ei sovellu alle 18-vuotiaille ja on muutoinkin katselijan omalla vastuullansa jos yöunet menee =D se on sitä totista totta ylipainon aiheuttamista kosmeettisista virheistä ja jenkkakahvoista, mistä tässä kovasti koitetaan päästä eroon. Lyödään rohkeasti faktat tiskiin, kuvineen päivineen mitäpä niitä peittelemään. Lähtöpainohan oli se 115kg ja risat ja vartta 177cm. 21.4 päivän punnitus 87,7kg, töitä riittää vielä painon pudotuksessa ja kiinteytyksessä, sekä lihas ja peruskunnon parantamisessa. Mutta päivä kertaansa, kun oikein tekee töitä voi jossain vaiheessa olla jo jotain havaittavissa. Alun tilanteesta ei tietystä syistä ole kuvia tietyistä syistä johtuen =D kun ei silloin vielä ollut käsitystäkään tästä elämäntaparemontista ja painonpudotus projeketista. Mutta koitan penkoa arkistojen kätköistä josko jotain löytyisi mistä voi vertailla jos jotain kiinnostaa =)

23.4,2016 (-29.1kg 22.01.2015-06.05.2016)

Huhtikuu 2014

Kesä 2014

17.4 Hajamielisyydestä penaltia =D

Tulin lauantai iltana kotiin töistä ja väsy ei painanut. kummasti aina kotimatkalla virkistyy ja päätin käydä siinä vielä saunomassa. Ajattelin mielessäni, että josko tänä yönä saisi nukutuksi vähän pidemmät unet, mutta toisin kävi. Laitoin nukkumaan siinä 01.30 ja kellon herättämään aamulla 8.15. Uni katkesi kuin seinään 05.45, vaikka kuinka yritti saada unen päästä uudelleen kiinni niin ei. Oli outoa kun olen normaalisti ollut aamu uninen ja kerrankin olisi ollut mahdollisuus nukkua pitempään. No ei auttanut kun nousta laittamaan kahvinkeitin päälle ja ottamaan PT:n laatiman ruokavalion listan mukaiset aamun dropit ja sitruunajuoman.

Päätin kuitenkin lykätä aamupalaa ja vetaisin lenkkivermeet päälle Ihan kun konsanaan armeijassa Aukissa heti kerätyksestä verryttelypuku päälle ulosjärjestäymiseen aikaa 5min. Vuoden alusta olin aloittanut lenkkeilyn reippalla kävelyvauhdilla 7,4-7,8km/h keskivauhdeilla 6km, lenkkejä 3-5 kertaan viikossa. Toki välillä vähän eri mittaisia ja rauhallisempiakin. Ajattelin kokeilla nyt miten hölkkä kulkee kun edellinen 2*3km matka 29.2 oli mennyt aikaan 20.32 per siivu, 9,4km/h keskinopeudella, mutta nyt tällä kertaa sama reitti ja matka meni aikaan 20,35 liekö takapakki aamun tepposia.

Päästyäni kotio käväisin suihkussa ja lapset alkoivat heräilemään ja aamurulianssi päälle vaatteet, hammaspesut ja aamupalat ja lastenohjelmia ja muuta touhuilua. Lapset olivat luonani, myös tuon viikonlopun ja meidät oli kutsuttu kaverini lapsen synttäreille puolen päivän aikaan. Minne sitten meinasikin jo hoppu tulla varhaisesta heräämisestä huolimatta yllätys yllätys =D.

Synttäreiltä oli lähdettävä 14.30 kun oli sovittu personal trainerin kanssa, että käydään viimeinen harjoite läpi (4/4) ja että alkulämmöt otettuna 14.45. Siinä hilkulla keresinkin vaikka juomapullo, salishortisit ja ohjeet olivat jääneet kassista matkasta. PT siihen että eipä hätiä mitiä jos ohjeet on jääneet matkasta. Hänellä on suunniteltuna tämmöinen airobinen nopeatempoinen jumppa sinulle että otetaan tämä jatkossa ohjelmaan, joka toinen viikko lisänä muiden harjoitteiden kanssa. Että käydäänkin se tällä kertaa ja että on kuulemma sellainen jumppa ettei haluaisi olla minun housuissani =D itselläni paksut kollarit jalassa. Ja niin hän näytti mallisuoritteet ja koikeilin toistot perässä. harjoite on tehty sykkeen nostoon joten painoilla ei ole niin suurta merkitystä. Harjoitteeseen kuului Kahvakuula heilautus edestä jalkojen väliin, Burbee, ryssänkierto ja sarjan lopuksi kyykky+pystypunnerrus. Liikkeet tehtävä hyvällä temmolla ja siirytään ilman taukoja vaiheesta toiseen ja sarjojen päätteeksi (toisto määrät sarjoissa vaihteli 10-15) 1min juomatauko ja alusta.

Joko alotetaan ja lisäsi että tehdään loppuun asti sinne rajamaille että kun tuntuu että taju lähtee tai sippaa ihan täysin. että 4-5 kierrosta täytyy mennä helpolla =) minä empien että selvähän se, koska tiesin edellisitä harjoituksista jo että kevyttä ei tule olemaan ja tempo on kovempi. varsinkin punnerrukset kapealla otteella oli edellisissä treeneissä se heikko kohta. Paita  alkoi olemaan jo ensimmäisen kierroksen jälkeen märkänä ja mietin jo tuossa vaiheessa että meneeköhän edes kolmea kiekkaa. Hän vain että menee menee toinen kierros tuntui jo rankalta Burbee liikkeissä. (liikkeessä käydään punnerrus asennossa, punnerretaan alas lattiaan ja takaisin käsivarsille, jalat heitetään käsien viereen, noustaan kyyykkyyn ja nopea ponnistus ylös. ajatteln että kuolema tässä tulee vielä ennen kuin 3 sarjan edes loppuun pääsee.

Kolmannella kieroksella alkoi liikkeet todella painaa ja tempo hidastua ja burbee liikkeet joutui puolessa vaihtamaan naisten punnerruksiksi, koska sarjoja ei saanut jättää kesken, vaan sitten vaihdetaan kevennettyyn, samoin käsipainoja jouduttiin tässä vaiheessa keventämään. olin ihan puhki viimeisen kyyky pystypunnerrusliikkeen tehtyä ja alkoi heitättää, otin vettä ja Pt kysyi vieläkö menee, minä emmin taas että kyllä tuntuu vähän heikolta mutta kokeillaan että voi olla että jää burbee liikeeseen neljäs kierros. Pt sanoi että jos aletaan tekemään kierros, niin tehdään se loppuun asti tai jätetään tähän vaikka yksi toisto kertaansa huilaten mutta ne tehdään. Minä että tehdään nyt sitten vielä että menee se. Jostain kumman syystä sain virta piikin ja homma lähti käyntiin kevyemmän tuntuisesti kuin edeltävä kierros liekö tsemppamisesta johtuen niin meni neljäs kierroskin tosin punnerrukset taisi mennä kaikki naisten punnerruksina, mutta viimeisessä kyykkyliikkeessä tuntui keventynyt olo että jes se oli tässä. Kysyihän Pt että meneekö vielä 5 kierros, sanoin että eiköhän se näin vähillä yöunilla ja lenkin jälkeen ollut nyt tällä kertaa tässä, että sen verran heitätytti kolman kierroksen kohdalla.

Kävimme läpi vielä edellisen harjoitteen maastaveto liikettä, koska tekniikassa ja liikkuvuudessa ongelmia asennon haku ja liike itsessään tuntui luonnottomalta. Ei vain saa laskettua persettä alas selkää pyöristämättä. Lisäksi edelisellä kertaa yläasennoissa tuli vedettyä lopussa hartiat taakse. puhuttiin edeltävällä kerralla hierojalla käynnistä, että hierottaa lonkan seutu ja paikat kuntoon. Liike on sellainen liike kovemmilla painoilla että sillä saa paikat hajalle ja sitähän ei haluta. Hommaa hiottiin siinä jonkin aikaa vielä ja toistot hieman parani. Katsoimme myös miten on mahdollista tehdä kevennettyjä leuanveto harjoitteita. Sovimmeuuden ajan tiistaille että käydään viimeinen ohjelma silloin läpi. Rankankin treenin jälkeen, kun hetken aikaa saa palautua niin kuinka mahtava fiilis siittä irtoakaan vaikka vielä hetki sitten tuntui pahalta ja jopa tuskalliselta. Suihkuun ja touhuamaan loppu iltapäivä lasten kanssa ja yöksi töihin lähtö edessä.

Väsyneenä saavun työstä (Unten erämaa, starshine Legacy)

Lyrics

Väsyneenä saavun työstä,
valot sammuu ikkunoissa
ja mä lohdutusta kaipaan niin.

Uni saapuu aamuyöstä
hetken saan näin olla poissa,
satumetsiin kuljen kaukaisiin,
estää ei voi yksikään.,
Unta kun mä kauneinta nään,
unta josta suostuisi en heräämään.

Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on
tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.

Kuten lapsi huolta vailla
satumetsän siimeksessä
istun alla ikivanhan puun,
unen kauniin kaukomaille
riemun tunne sydämessä
tieni löydän paikkaan salattuun.
Siellä parhaan ystäväin
kaikki jälleen kohtaamme näin,
nähdä taas mä rakkaani saan lähelläin.

Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on.

Tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.

Erämaa, kaipuu hiljainen
haave vain, muisto lapsuuden
erämaa, suuri suunnaton
siellä rauha vielä on.

Tuo erämaa vaik' on unta vaan,
niin siellä uudestaan mä rauhan saan.

Nyt mennään ajassa takaisin viime kevääseen playoffit ja MM-kisat aluillaan, Aihe on nyt sillä alueilla, että herkimpien ei kannata tekstiä välttämättä lukea ja tässä siis kertaan viime kevään mietteitä ja ajatuksia. Se on sydäntä raastava, repivä ja riipivä. Se saa miettimään elämän tarkoitusta toden teolla. Haluan kirjoitaa tämän avoimesti siksi, että jos joillakin on elämässään saman tapaisia vaikeuksia niin josko tästä voisi olla jotain apua. Sillä kaikesta selviää ja kaikki asiat järjestyvät tavalla tai toisella ennenmmin tai myöhemmin. Kunhan jaksaa yrittää ja osaa pyytää ja ottaa apua vastáan. Samalla prosessoin ja analysoin itse itselleni vielä asioiden kulkua.

Kuljen kohti Kemjoen rantaa on keväinen päivä, mutta mieli musta, Lunta on vielä maass,a mutta jäät lähteneet. Pysähdyn kaupalla ostan pari pinttiä ja jatkan rantaan. Istun ranalla olevalle penkille musiikkia kuunellen aukaisen pintin ja laitan tupakaksi. Katseeni kohdistuu tumman puhuvaan kemijokeen ja mietin että tähänkö on tultu, tässäkö tämä oli. Olet polttanut ensimmäisen, sytytät toisen. Tajuat että olet polttanut langan loppuun molemmista päistä, olet täysi paska, nolla ja luuseri. Olet epäonnistunut perheenisänä, avopuolisona, työssäsi, kaikessa tekemisessäsi. Tuntuu että missään ei ole enää mitään järkeä. Kuuntelen entistäkin masentavempia kappaleita, mistä tekstin otsikkokin juontaa. Karaokea lauleskellessani se oli likimain aina se eka valinta. Tuijotan jokea, purskahdan itkuun. Itken ja itken eikä siittä tule loppua.

Totean mielessäni, että nyt ollaan syvällä lähes niin pohjassa kuin vain voi olla ja sieltä ulospääsy tuntui sillä hetkellä kaukaiselta, jopa mahdottomalta. Tehdyt virheet painoivat ja kalvoivat mieltä, mietit mikä meni vikaan ja miksi tähän pisteeseen ollaan tultu. Käsität että nyt ollaan siinä vaakalaudall,a että kohta menee kaikki: perhe, työ, ihan kaikki. Jotain olisi tehtävä, mutta mitä ja onko mikään enää mikä saisi suunnan muuttumaan. Elämän ilo oli tipotiessään ja päivästä toiseen yritit jaksaa kulkea kuitenkin töissä ja hoitaa pakolliset hommat peitellen sitä tuskaa mikä rinnassani oli. Yritin esittää kuin mitään ei olisikaan.

Sitten koitti se päivä, kun se märkä rätti tuli vasten kasvojani, mutta sen olin omalla toiminnallani tavallaan ansainnutkin. Vaikkakin parisuhteessa riihtoihin aina yleensä kaksi tarvitaankin. Kämppä tyhjeni ja jäit yksin. Meni viikko, meni kaksi, asiat menivät entistäkin sekavemmiksi, Ulos pääsy alkoi tuntua vieläkin mahdottomamalta. Meni kuukausi vähän toistakin kun vapaat meni kaljotteluksi, mitä sitä muutakaan enää osasi tehdä.

Sitten koitti se päivä kun lääkäri aika keuhkopolille tuli tehtiin puallustestit, röntgenit, verikokeet, käytiin unitutkimuslaitteen asennus lävitse unihoitajan kanssa ja lähin laitteen kanssa kotiin yöksi nukkumaan. Yö oli todella hankala nukkua kaikenmoisia piuhoja joka raajassa ja muutoinkin pyöritytti.  Seuraavana aamuna tulosten sitten analysointiin. Miespuolinen erikoislääkäri oli vähän yreän oloinen, mutta yllätyksekseni olikin oikein mukava ja sanoi asiat suoraan miten ne on ja mitä tehdään. Tämä on todellakin kantanut ja siivittänyt yhtenä asiana, tähän päivään missä nyt mennään. Paino alas, tupakki pois, rasvat pois maito vähintäänkin rasvattomaksi ja kuuleman mukaan raavas mies ei tarvitse lehmän poikasten ruokaa.

 Lääkäri kävi unifilmi analyysin läpi pala palata esitellen ja lopuksi totesi, että kyllä tässä on havaittavissa määrätyissä kohdissa uniapnean oireita ja voitaiiin jopa puhuakkin siittä, mutta sanoi että hän ei yhden tutkimuksen peruteella sitä vielä totea. Että tulet ensi keväänä uudestaan pudotat painon 90kg (-25kg) raitistut elämän tavoissasi ja muutoinkin, otetaan sitten uusi rekisteröinti ja labrat, kolesteroli ja verensokeriarvot.

Hän laittoi lähetteen nenä ja korvapolille jossa asiantumtevan oloinen mies lääkäri sanoi että kyllä operointia vaattii ja että kummin haluat 2 erillistä leikkauskertaa vai tehdäänkö kaikki samalla kertaa. sano että voi olla tuskallinen mutta ei tule sitten kahta eri toipumista. minä siihen että pistetään kerralla kuntoon. aika meni puolenvuoden päähän. Ahtautunut nenän väliseinä operointiin koska toisen sieraimen kautta ei ollut kulkenut ilma muisti vuosiinkaan, Nieluun tuli myöskin isompi operointi risoihin.

27.3.2015 Talvilomalla otettu otos automusessa

Menin kotiin päästyäni lääkäriltä tunsin taas vihaa itseäni kohaan miten olen päästänytkään terveyden tähän jamaan, mutta samalla muistin tuon mieslääkärin sanat ja niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä kohden nuita tavoitteita mitä yhdessä sovittiin mutta hommahan ei lähtenyt kuin tykin piiipusta käyntiin ja takapakkejakin oli odotettavissa. Alkukesästä alkoi kesäloma ja lomareissu lasten kanssa Etelä-Suomeen sukulaisiin ja sain mieltäni kohennettua. Käytiin Hameenlinnassa ja synnyinpitäjässä Kangasalla. Käytiin Puuhamaassa ja paluumatkalla Ikaalisissa, jäin lasten kanssa yhdeksi yöksi kylpylähotelliin ja titinallemaata katsomaan. reissusta sain uutta puhtia ja energiaa.

Reissusta jäi erityisesti mieleeni se, kun serkku kysyi minulta vähän kuin yllättäen saunoessamme, että ¨miten sinulla menee¨ ja itkua pidätellen vastasin vain ¨että ei tässä kaikki ihan kunnossa.¨ En pystynyt edes yhdelle parhaalle ystävälleni sanomaan, että kaikki on palasina. Vaikkakin hän sen näki läpi selvästikkin, koska kysymys yllätti minut ihan täysin. en ihan vähiin aikoihin muistanut kuullenikaan tuota kysymystä, että Jape miten sinulla niin kuin oikeasti menee.

Mietin sen jälkeen oikestikkin, että mikä tässä nyt enempää pieleen voisikaan mennä ja mietin niitä koholla olleita sokeri ja kolesterooliarvoja, että kyllä tässä häätyy jollekkin oikeasti alkaa  muuten terveys drakaa ja että insuliinia en halua alkaa piikitämään, enkä lääkitystä muutoinkaan käyttämään.

jatkan aiheesta jonain toisena iltana, kaikki kun ei mahdu samaan tarinaan ja häätyy alkaa valmistelemaan evästyspuoli ja muu aamuvuoroon valmiiksi. klo soi 4.30 mutta huomenna ei enää ketuta nousta ja lähteä töihin, niinkuin reilu vuosi takaperin oli tehnyt jo pitkän aikaa.

16.8 Vetävätlihakset (selkä/Hauis)

Maanantai aamu viimeinen yövuoro takanansa tulen kotiin 06.15. Edellis iltana huomasin, että vaihdoin sovitun hieronta ajan edellis keskiviikolta koulutuksellisista syistäjuurikin tälle aamulle klo 11.00yhtään ajattelematta. Asiasta käytiin töissäkin kahvipöydässä keskustelua ja työkaerini vain heitti, että hyvinhän sinne ehtii, ettei ei yövuoron jälkeen tarvitse nukkua niin paljoa. Itse olen kyllä tottunut nukkumaan sinne 14.00 vähntään. Sikäli mikäli joku ei tule kaatamaan vesisaavillista kylmää vettä päälle, kun on vielä nuita unenlahjoja olemassa. Noh hän siinä vitsaili, että sehän on lähdettävä aamukenkille ja treenaamaan heti aamusta. ¨Hivenen¨ yllytyshulluna kotio pääatessäni sanat jäi tuonne alitajuntaan ja totesin, että paskat tässä nukkumaan kannata laittaa, että nukun varmaan onneni ohi. Niinpä keitin pannulisen kahvia pistin pyykit pyörimään aamupunnitus, joka näyti 88.5kg. mietin siinä että vielä siitä otetaan se 8,5kg pois ja että lähteehän se STANA.

Vedin juoksukampeet päälleni ja pakkasin salikampeet valmiiksi. No klo 7.15 olin lähtö valmiina, ei muuta kuin napit korviin ja kunnon discojytkettä soimaan. Tällä kertaa kun Kari Tapion Myrskyn jälkeen on poutasää ei tuntunut toimivalta. Ja niin vain tuli käytyä rykäsemäsä aamulämmöiksi se 4km juosten. Aikoja ja sykkeitä en tällä kertaa mittaillut. mutta TB:llä kävin juomassa kaljupää kahvit ja takasin.

Nappasin salikassin oven raosta ja ei kun kuntosalille mikä on taloyhtiömme nurkan takana. valitsin Personal trainerin tekemöstä harjoitusohjelmasta sille päivälle sopivimman treenin, koska yhden ohjelman läpi käynti on vielä määrätyistä syistä läpi käymättä. Ohjelmat on suunniteltuperuskuntoa kohottaviksi ja rasvanpolttolähtöisiksi, niin että ylimääräisiä taukoja ei pidellä toistomäärät vaihtelee ´4*8-15 riippuu vähän suoritteista. Mutta nämä tehdään aina ns. supersarjoina, että teen jalkakyykkyjä tietyllä painolla sen 8 ja saman tien ilman huilia toiseen laitteeseen esim. takareisikoukistukseen ja sitä 10-15 kertaa nopea juoma tauko ja homma alusta että tuo neljä kertaa täyttyy.

Lähtö painot on haettu ensimmäisissä ohjatussa ohjelmissa kohilleen, millä tehdään ja lisätään sitä mukaa kun alkaa näyttämään liian kevyeltä. Jalkakyykystä esim. haetiin painoa kohhdilleen  4* sarjassa sanoin että 45kg olen sitä aiemmin treenanut *15, trenari löi saman tíen 10kg päälle ja sanoi että näyttää liian keveältä vieläkin. Eka kiekka mentiin sit 55kg, toka settiin tuli 10 lisää ja kolmanteen vielä toinenkin mokoma.

Eli rajat haettiin kohilleen, mikä on lähtötaso ja sen jälkeen treeni muuttuikin, niin kuin hän sanoikin että mennään mukavuusaslueiden ulkopuoleelle, mutta treenin jälkeen tulee uskomaton tunnekun palautuu vaikka hetken tuntuu että jalat on spagettia. Supersarjassa toinen tehdään voimaharjoitteena ja toinen pumppina. Tällä systeemillä lihakset saadan kuulemma pidettyä kokoajan töissä ja peruskunto kohenee. Sen jälkeen tulee yksittäinen harjoite väliin vähän¨ huiliksi¨ mikä ei todellakaan sitä ole, jonka jälkeen supersarjana taas kaksi seuraavaa harjoitetta.

Itse valitsin kutenkin hölkkätreenin päälle yläkropan treenin, koska jalat oli ilman yöunia ja juoksulenkki huomioiden jo valmiiksi pakissa. valitsin 2 päivän ohjelman vetävät (selkä/hauis)
Itselläni on nyt meneillään ohjelma missä on salia 4krt/vko n,1h-1,5h ja joka toinen viikko 5krt/vko sisätää airobisen harjoituksen. tähän ohjelmaan minkä tälle päivälle valitsin sisältyy leuanveto ylätajalla+penkkipunnerus supersarjana. Toinen voimana, toinen pumppina väliin vesiryyppy ja homma taas jatkuu '*4  näiden jälkeen siirrytään  supersajna tehtävään kumasoutuun ja military pressiin eli pystypunnerukseen. *4 toistot näissäkin sitä 8-15 luokka.

sen jälkeen tulee kolmas supersarja perään, milloin itku ei ole enää kaukana hauiskääntö seisaaltaan ja perään punnerrukset kapealla otteella. Ensimmäisessä missä pt oli matkassa niin enpä olisi uskonut, että punnerrukset olisi tuottanut vaikeuksia. Sen tiedän että vatsalihakset on teettänyt aina. ekan kiekan jälkeen ohjatussa tässä vaiheessa tuli niin sanotusti äitiä ikävä käänöt eivät tehneet heikko mutta punneruksissa kädet olivat spagettia eka sarja meni juuri ja juuri 11 kun 15 oli sarjassa tavoite. Mentiin seukki sarjaan ja punnerukset tökkäsi 2, pt sanoi että vaihat vaan naisten punnerruksiin ja tehdään 1 punnerrus kerrallaan ja pidät taukoa vaikka joka välissä, mutta sarja tehdään loppuun asti ja musitan että alkoi jo tuntumaan että ollaan siinä tajunnan hämärän rajamailla kun sain 13 tehtyä yksi kerrallansa sanoin että ei pysty ei kerta kaikkiaan pysty mutta niin vain pt sai sen kaksi vielä puristettua kun itse olin valmis luovuttamaan 5 kohdalla.

No homma ei vielä loppunut tähän ja yllätyksekseni totesin perinteisen vatsalihasliikkeen eli istumaannousun ihan paskaksi liikkeeksi koska vuorossa oli vatsarutistus vinopenkissä ja homma oli sillan että 4 sarjaa ja jokainen tehdään aina loppuun asti niin paljon ko menee. Liik n pieni verrattuna istumaan nousuun mutta kohdistuu tehokkaasti ja vain ja ainoastaan sinne vatsan seudun lihaksiin jaloista ei saanut apua.

treeni tehty ja kiireen vilkaan suihkuun ja kamppeitten vaihtoon ja juurikin ajoissa hierojalle jäi 5 min pelivaraakin =D löytypähän makkeita ppaikkoja kun venyytti oikein pitkin vedoin ja pihtiotteella vähän singutteli lihaksia. kyseessä oli urheiluhieroja joka käsitykseni mukaan on ollut hierojana myöskin helsigissä Jokereissa ja Oulun Käppärissä =) loppu päivä menikin aika koomassa ja sekavissa oloissa unen puutteen vuoksi,

18.4.2016 Tätä hetkeä elämässä

Tervehdys taasen

On pitänyt hieman kiirettä projektini kanssa, enkä ole kerennyt kirjoittelemaan päivityksiä ihan niin kuin alkuun ajattelin. Mutta yritän samalla kirjootella nykyhetken tilannetta, mitkä oli lähtökohdat kun tähän tilanteeseen viimeistään heräsin. Kirjoittelen tässä aina kun kerkeän nuita vanhoja asioita ja niistä voi tulla esiin aika radollisia ja surullisiakin juttja, mutta haluan kirjoittaa mahdollisimman avoimesti mitä miten ja miksi. ¨Älkää tehkö niin kuin minä tein vaan tehkää, niin kuin minä sanon.¨ toivon todellakin, että jos joku tätä blogia seuraava tuntee piston sydämessään ja saa tästä itsellensä jotain mikä itselläni olisi pitänyt tajuta jo aikaa sitten niin on rohkeasti yhteyksissä. Toisin sanoen kirjoitan avoimesti, siksi, että jos tästä joku saisi jo ennakoiden ¨jotain¨ ennen kuin mitään peruuttamatonta kerkeää tapahtumaan. tulen lisäämään tänne myöskin prjektin osalta kuvia mitkä eivät ole top model luokkaa, eikä vältämättä herkimpien katsottavaa, joten vastuu ja katselu on lukijalla itsellään. Onneksi alkuajoista ei ole dokumentoituna kuvia =D Äidinkieleni oli sit 6, että ruotilla tai englannillakin olisin kieliopillisesti parempi jos numeroita haluaa tuijottaa. Mutta mennään nyt näillä mitä on ja jos jotakuta kirjootusvirheet häirittee, niin ne voi tunkee sinne itteensä =D

Ps. Ja ai niin muuten haluan toivottaa kaikille lukijoille oikeen hyvää kevättä, kesällä si grillataan mutta mitä nii sonki eri jutska =)

Tarinan alku

Tervehdys

Blogia pitää Jarno (Jape). Olen 32 vuotias, 2 lapsen isä Keminmaalta. Ammatiltani olen tätä nykyä prosessityöntekijä. Päätin lähteä kirjoittamaan blogia omasta elämäntaparemontista tarkoitukseni on pitää päiväkirjaa oman treenin ja kehittymisen seuraamiseksi sekä tukemiseksi, mutta myöskin jakaa tämän julkiseksi josko tästä voisi olla motivaatiota jollekkin muullekkin joka samojen asioiden kanssa painii tai haluaa muutoin vain seurailla projektiani. Olen miettinyt blogin pitoa jo projektin alkupuolelta asti, mutta emmin kun en ole mikään IT-hakkeri enkä mikään kirjootteljakaan. Mutta serkkupojan Blogia tuossa seuratessani ajattelin, että notta perskeles, mitä jos kokeilisin kuitenkin. Eihän se nyt niin ylitsepääsemättömän vaikeaa voi olla.

Tavoitteenani on reiluhko painon pudotus, perus ja lihaskunnon parantaminen ja fyysinen kuin henkisenkin puolen kohotus, luoton palauttaminen siihen omaan itseensä ja tekemiseensä ja sitä kautta myös koko hyvinvointiin ja terveyteen. 

Homma lähti käyntiin 2015 tammikuuta ja juurisyyt vuosien takaa, joten että päästään tähän päivään joudun vähän kirjoittemaan jälkijunassa muistiinpanojen ja muistini pohjilta tänne näitä juttuja. Mutta ne vaiheet tulen kirjaamaan tiivistetysti.