Kesäterveiset, kesäterveiset 25.6

Tervehdys

Niin se on jo keskikesän juhlan aika ja pääsykokeissa selvitty. Tuloksia odotellessa meneekin heinäkuun alkupuolelle. Muutama viikko on mennyt projektin kannalta alamäkeä. Oikeastaan ennen pääsykokeita alkoi tuntumaan jo vähän siltä, että vaikka kuinka luki kokeisiin niin keskittyminen tekemiseen tuntui olevan hukassa ja väsymisen merkkejä alkoi olemaan ilmoilla.

Pääsykokeiden toiseen päivän osioon pääseminen oli hieno juttu, mutta sitten alkoikin jännääminen miten toinen ko päivä meni kokonaispistemäärät riittävät. Toiseen päivään 90 välitystä kun karsitaan vielä 60 pois. Toisen päivän koe osiot olivat psykologisia ja sovetuuteen suunnattuja kokeita ryhmätyökokeineen, mistä on itse aika vaikea päätellä miten testit loppujen lopuksi meni.

Univelkoja oli päästy kertymään, eikä tilanne helpottanut Kuopiosta kotiin palattuakaan. Koe vaivasi mieltä, reenaamiseen ei ollut intoa. Tiedätte varmaan tunteen, kun on tehnyt omasta mielestä 101% ja vähän enemmänkin töitä jonkun asian eteen ja sitten kun H-hetki koittaa ja päivä onkin ohitse, niin takki tyhjenee ihan totaalisesti. Nyt pääsykokeista kulunut pari viikkoa ja viikko vielä edessä odottelua.

Jaksamisen ja tekemisen meininki ei ole palautunut odotetusti. Vaikka niin luulin, että kävisi kunhan saa kokeissa käytyä ja pystyy keskittymään taas lukemisen sijaan normaleihin arki askareisiin ja reenaamiseen.  Aloin tässä jo miettimään asiaa mistä ystävä muistuttelikin, että "Jape muista se lepo", että kävikö tässä nyt se virhe että liikaa tekemistä ja treenaamista viimeaikainen siihen yhdistettynä tupakoinnin lopetus, ruokavalio muutokset, pääsykoe jännitys jne... että Nytkö se uupuminen iski, vai onko tämä vain tulosten odottelua ja huonosti nukutuista valoisia öistä johtuvaa ja ohi menevää väsähtämistä.

Pienillä juoksulenkeillä olen käynyt, mutta säännöllistä rytmiä ja uutta vaihdetta en ole saanut silmään. Nyt kuiten viikko takaperin sain käytyä salilla, mikä jäi pääsykokeisiin keskittymisen takia vähemmälle. Tein testi mielessä lihaskuntotestin, mikä oli tarkoitus tiistaina VPK:n harjoituksissa fysioterapeutin valvonnassa sitten suorittaa. Reputin testin vuoden alussa alittamalla hyvään vaadittavan rajan 1 leuanvedolla ja 3 istumaannousuliikellä.

Testi tulee suorittaa vuosittain yhdessä pyöräergometria testin ja vuorovuosin "Oulun mallin" toimintakykytestin kanssa, saavuttaakseen pelastussukellusohjeen mukaisen kelpoisuuden toimia savusukeltajana. Harjoittelu oli tuottanut tulosta ja läpäisin testin, vaikka parannettavaakin vielä syksyn ja ensivuoden koitoksiinkin jäikin, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoittelua ja säännöllistä kuntoilua. Lihaskuntotestissä tehdään:
                                                             Hyvä       oma
Istumaan nousu             (krt/60s)   29-40         30  
Penkkipunnerrus 45kg (krt/60s)   18-29         20
Jalkakyykky 45kg           (krt/60s)   18-26         25
Leuanveto                                            5-9             7

Otin testin vähän varman päälle ja tein hieman säästellen että pahimmaksi epäillyt viimeisenä tehtävät leuanvedot varmasti menisivät läpi tällä kertaa. Vaikka niitäkin kotona tangolla ja salilla ylätaljalla harjoitellut, niin siltikin epäilytti hieman että mitenkähän tänään kulkee 😂 Kyykkä ja penkkiä olisi mennyt kyllä oman tuntemuksen mukaan helpostikin lisää. Mutta onpahan ensivuodelle sitten paranneltavaa josko saisi kaikki hyvän ylärajalle vähintäänkin. Vielä parempi jos erinomaisiksi, sitä lähdetään tavoitelemaan ja meneekin ne jos vain terveenä pysyy ja pystyy kulkemaan treenaamassa.

Tulipahan tuo tehtyä vielä samaan syssyyn vuosittain hälyytysosaston jäseneltä vaadittu "Oulun mallin"  toimintakykytestikin alta pois, joten vuodeksi on kaappipaikkakin hälytysosastossa voimassa 😅 Kesälomaa odotellessa, vasta elokuun alussa alkaa. Toivottavasti säät silloinkin vielä lomalaista suosii.

Hyvää juhannusta lukijoille ☺

Matkalla pelastusopistolle 5.6

Niin koitti sunnuntaihan päivä jaollinen aika lähteä ajelemaan kohti Kuopiota päämääränä Pelastusopisto ja pelastusalan insinööri AMK:n pääsykokeet. Pari viikkoa on mennyt aika sekavin tunelmin, päntäten pääsykoemateriaaleja johtamisesta, pelastuslainsäädännöstä, uudesta pelastustoimen strategiasta, rakennusten paloturvallisuudesta ja paloturvallisuudesta korjausrakentamisessa ja lukion lyhyttä oppimäärää kertaillen.

Sen takia kuntoilukin jäi muutamaksi viikoksi muutamaa pyörä ja juoksulenkkiä lukuunottamatta vähemmälle ja tuntui että mikään mitä luet ei vain tartu päähän. Lähdin matkaan siinä 16.00 ja perillä 20.40 selvittelin pysäköinnin ja avoimien haun opiston omaan hotelliin.

Vihdoin sain kamani hotellihuoneeseen mietin että vieläkö pitäisi lukea vähän vaiko mitä koska ei sitten väsyttänyt niin yhtään. Samalla tulee mieleen taas se tunne, onko järkeen vai ei kannattaako edes yrittää.

Päätin lähteä ulkoilemaan Ja katsomaan miltä Kuopion keskusta näyttää. Tein muutaman tunnin kierroksen käyden torilla ja ympäristöä katselemassa ja lähdin takaisin hotellille yrittämään saada unta kaaliin. Ei niin millään 03:45 ja valot ei sammu asiat pyörii päässä mutta hetken kärvistellen uni viimein tuli mutta kellokin soi 7.10

Suihku ja aamulaittautumiset ja opistolle aamupalalle ja kahville ilmoittautumaan kokeeseen klo 8.00. Tilaisuus alkoi opiston esittelyllä ja ruhmäjakojen ja koeluokkien setvimisellä

Ensimmäinen koe alkoihan klo 9.00 aikaa oli 2 tiimaa pelastuslainsäädännöstä ja strategiasta, paloturvallisuudesta oliko 5-6 tehtävää kirjoittaa essee muodossa eri aihepiireihin liittyen. Ekan sivun tehtävän kohdalla raksuttaa pää ihan tyhjää, että mikä pirun turvallisuusselvitys hyppäsin tehtävän ylihan ja päätin tehdä viimeisenä josko lamppu syttyisi jossain vaiheessa.

Muihin tehtäviin alkoi pikkuhiljaa rivi kerrallaan soveltaen tekstiä tulla ja palasin ekaan tehtävään. Mietin hetken Ja kirjoitin tovin kun mieleeni tuli että meneeköhän minulla nyt aihepiiri ihan sekaisin mutta totesin että antaa olla kirjoitan sen mitä paperiin saan ja sillä hyvä.

Palautin kokeen ja aikaakin jäi vielä melkein tunti käyttämättä jonka jälkeen alkoi 45 lounastauko. Matikan koe seuraavaksi ja kun koetta sai alkaa tekemään luin paperin kertaalleen läpi ja aloin miettiä, tehtäviä oli 6 joista viimeinen oli sellainen mistä piti ilmetä matemaattinen ratkaisu. Ensimmäinen tehtävä oli mielestäni yksinkertainen, mutta 2-5 olivat kaikki vaikeita, kun ei ole moisia tarvinnut 12 vuoteen laskea. Koitin pyöritellä kaavoja päässäni ja selata MAOLin taulukkoa apuna käyttäen, mutta silti tuntui että vastaukset menevät väärin, onneksi oli edes vaihtoehdot mitä valita.

Samoin viimeinen tehtävä paperissa ollut, kuin yksi luku tiedossa ja piti muodostaa sillä kolme suorakulmion mukaista erillistä aluetta vieretysten ja laskea yhtenäinen kokonaispinta-ala. No sen taikinoin jotenkin soveltaen. Matikan kokeesta lähdin viimeisten joukossa sen verran se raavitutti päätä. Tuntui että se meni ihan penkin alle omasta mielestä ainakin. Ja päivän kokeista eniten pisteitä antava.

No kahvitauko ja hetkeksi autoon kuuntelemaan rentouttavaa musaa ja pieni vilkaisu johtamisen kokeen kirjaa, kun aikaa oli 20 minuuttia kokeen alkuun jännitys ei siittä paljoa laantunut vieläkin matikan koe rassasi mueltä . Koe tuntui omasta mielestä päivän helpommalta mutta siinäkin oli mielestäni muutamia kompamaisia kysymyksiä, mutta vastaukset olivat esitetty piti valita vain oikea/oikeat väittämät.

Aikaa oli varattu tunti ja palautin kokeen jälleen viimeisien jouskossa 20min kokeen alusta, huolella sen uudelleen tarkastaen. Päivä päättyi siihen 15.30 ja päätin että käyn pikaiseen hotellilla ja hyppään keskustaan menevään bussiin maisemia katsomaan tuloksia odotellessa. Niiden piti selvitä ilta 7 mennessä ketkä 90 hakijaa 300 joukosta jatkavat huomiseen osuuteen.

Vähän ennen seitsemää kaupungilla nähtävyyksiä katsellessani tuli viesti että onneksi olkoon olet valittu seuraavan päivän koe osioon tervetuloa. Itse oli pakannut kassitkin jo lähtövalmiiksi että auton nokka lähtee Tamperetta kohden kun vastaus tulee, sen verran se matikan koe mietitytti. Mutta lähtö siirtyi päivällä.

Huomenna sitten edessä soveltuvuuskoetta, psygologisia testejä, ryhmätöitä aamu 8 ilta 5 jonka jälkeen koei päättyy. Kohta pääsee tyynyyn siis ja valmistautumaan huomiseen koitokseen.  Yhden askeleen lähempänä kohti unelmaa. Jos saisi edes vähän paremmin nukuttua ja univelkoja pois. Hyvät yöt ☺

Kuulumisia tähän päivään 1.6.2016

Tervehdys
On mennytkin tovi, kun viimeks olen kerennyt kirjoittelemaan, kun aikaa ei ole tuntunut jäävän. Treenaaminen on kulkenut viimeviikkoina vaihtelevalla menestyksellä ja puntarillakaan ei ole jaksanut käydä. Välillä on ollut hitusen motivaation puutetta tekemisessä ja stressin poikasta ilmoilla. Mutta päivä kerrallaan ja lepoakin pitää välillä muistaa ottaa. Viimeiset  viikot olen keskittynyt enemmänkin pääsykokeisiin lukemiseen, mitkä jo häämöttää ovella ja yrittänyt laittaa kaiken vapaa-ajan mitä jää lukemiseen.

Kohta pääsee myös joelle soutelemaan ja uistattelemaan saa luonnossa sitä henkistä puolta huoltaa. Ja näin kesän alkuun ajattelin lisätä ja monipuolistaa eri liikuntavaihtoehtoja pyöräily, rullaluistelu, maastojuoksu, frisbeegolf ettei mene liian yksitoikkoiseksi. Tupakoinnin lopettamisesta on tänä aamuna kulunut tasan 5 viikkoa, mikä on hieman ottanut takapakkia omalta osaltaan painon pudotuksen suhteen.

Cooperissakin testiä olen välillä käynyt kellottelemassa ja parhaimpina päivinä se menee 2700m, mutta tekemistä riittää vielä senkin suhteen. Pari viikkoa takaperin oli vähän jalkavaivaa mihin löytyi onneksi fyssarilta apua, kineesioteippauksella, särkylääkekuurilla ja työkenkien vaihtamisesta vanhaan malliin takaisin. Samalla tehtiin jalkapohja analyysi ja valittiin sen mukaan oikeanlainen pohjalainen työkenkiin. Näiden jälkeen ei ole jalkapöydän ulkosyrjään kipuja ilmentynyt. Uusi kenkämalli kun oli lestiltään kapeampi, vaikka näytti ihan samalta. Eli ei voida sanoa, että puristi oikeasta paikasta 😅

Mutta pururata ja urheilukenttäkin on sulanut, joten pääsee ottamaan tyyppejä pehmeämmillä alustoilla, ettei jalat rasitusta liikaa asfalttijuoksusta. Syksyllä olisi vakaa aikomus lähteä Leville ruskamaratonille ja puolikasta olen vakavissani miettinyt, mutta saas nähdä saako tässä itseä siihen iskuun tässä ajassa.

Toissa päivänä tuli käytyä heittämässä kesän toinen pyörälenkillä yötä vasten ja 22km meni 47,05 minuuttiin 28.04km/h keskinopeudella ja meinasipas siinä pyörätien päätyyminenkin aiheuttaa pienen kommelluksen, kun tajusin asian hieman viimetingassa, että piru tässähän pitää kurvata tiukka oikea ja ajotielle. Siinä hetken mietin jo, että mitähän jarrua painaisi vai antaisiko mennä suoraan vai kokeilisko tuuria, että taittuuskohan. Jalkajarrua ei löytynyttä, kun sitä ensiksi hain 😂 mutta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja äärimmäisellä reaktiokyvyllä 😅

Osallistuin myös viikko pari takaperin kallilla järjestettyyn polkujuoksutapahtumaan, missä heitettiin 5km lenkki maastopoluilla erilaisilla alustoilla pienemmillä ja isommilla poluilla, pitkospuita pitkin ja välillä vähän märempääkin maastoa, missä coretex kengät olivat kyllä hyvä valinta.

Tapahtumassa oli mahdollisuus kokeilla myös rinnejuoksua Kallin laskettelurinteen päälle hissien ala-asemalta ylös ja ekaksi kerraksi mielenkiintoisen kokemus. Ajaksi kirjautui 2,01 ja jaettu 26 sija, ihan tyytyväinen olen ekaksi vedoksia.

Toki jos olisi 2 sekuntia ollut vielä nopeampi olisi sijoitus noussut 7 sijaa, mutta itseä vastaan lähinnä kilpailen ja jossittelulle se ei siitä kummene. Lähtövauhti oli ehkä ensikerraksi liian kova ja yläosan jyrkkyys iski kuin märkä rätti kasvoille. Loppu meni ihan kävelyksi melkein ja viimeisetkin tervan rippeet irtosivat keuhkoista.

http://suunta2000.sporttisaitti.com/@Bin/4298582/TuloksetKalliUphill20160518.html

Heinäkuussa ja syksymmällä on mahdollisuus käydä uudestaan kokeilemassa niin näkee onko kehitystä tapahtunut, toivottavasti sattuu vapaat kohilleen niin pääsee testaamaan paraneeko aika. Mukava tapahtuma oli.

Ehkäpä ensiviikon jälkeen kiireet vähän jo heltiää ja kerkeän taas vähän paremmin kirjoittelemaan projektistani ja kuulumisistani tänne.

Mutta oikein hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille lukijoille.

Pyöräergometrimittauksia ja kehon koostumusta

Tähän lisäilen 25.11.2016 tehdyn pyöräergometri mittauksen tulokset ja nyt 4.5.2016 tehdyn mittauksen, mistä näkee lähes kaiken kunnon tilasta ja hapenottokyvyistä, sykkeistä, rasituksessa, maksimitehoista jne... jos niitä osaa verrata ja tulkita. Myöskin painoindeksi ja rasvaprosetti sekä erillinen kehonkoostumusmittaus. Harmillisesti sitä ei projektin alkupuoleta vuoden 2015 tammikuulta ole mistä olisi voinut verrata kun paino oli yli 115kg.

Jäljemmässä testissä aamupunnitus paino oli  87,5 ja iltapäivällä testiin osallistuessa 90kg. Tämä osin elimistön nesteistä ja ravinnosta ja lisäravinteista, mitä otin palauttavana tuntia ennen pyörätestiä käydyllä 5km hölkkälenkillä, joten paino ero selittyy pitkälti aamupunnitukseen siittä. En nyt ala testi tuloksia sen tarkemmin availemaan, osa varmaan osaa tulkita niitä itse jos halua ja vertailla ketä nyt sattuu kiinostamaan ja jos jotain kysyttävää, niin kysyäkkin saa. Testi tehtiin pitemmän kaavan mukaan maksimi (sykkeeseen) tappiin asti, koska aiempi marraskuun testi oli poljetettu maksimirasitukseen 190 asti. Normaali tilanteessa pelastusukellukseen vaadittava testin hyväksyttävä suoritus olisi jo lopetettu aiemmin. Huomiona aiempaan testiin pulssin nousuun 190 aikaa on kulutnut marraskuussa reilu 14min ja jäljempänä 23min, hapen ottokyvyn merkittävä paraneminen ja kuntoluokituksen paraneminen näkyvät myöskin vertaamalla. Työteho aiemassa oli max 264W ja jäljemmässä 321W. ei vielä hyväkään töitä riittää, mutta puolen vuoden vertailulla fysioterapeutin sanoja lainatakseen huimaa kehitystä. Tästä jatketaan hyvillä mielin ja lisäpotkua saaden ja lyödään isompaa pykälää silmään =D syksyllä tavoitteena Levillä puolikas ruskamaratonissa =) mutta lepokin pitää muistaa. Kuntoluokitus marraskuussa Heikko 34 (29-34,99) ja nyt toukokuussa hyvä 47,5 (46-51,99)

25.11.2015

4.5.2016 Kuntotestiraportti

25.11.2015 Maksimaalinen hapenottokyky ja kuntoluokka

4.5.2016 Maksimaalinen hapenottokyky ja kuntoluokka

04.05.2016 Rasvaprosentti ja rasvaton massa

04.05.2016 Kehonkoostumus mittaus

28.4 Projektia taulukoina ja diagrammeina (päivitetty 7.5.2016)

Tänne tulen lisäilemään taulukoita ja diagrammeja projektin etenemisestä ja päivittelen niitä aika ajoin ajantasaisemmaksi. Tarkoitukseni on tehdä itselleni seurantaa helpottamaan taulukot ruutupaperikirjanpidosta atk aikaan: Painosta, rasvaprosentista, lihasmassasta, painoindeksistä. Laadin myöskin jonkinlaisen taulukoinnin vartalon mitoista (kaula,hartia, hauis, rinta, reisi, pohje, vyötärö) joita mittailen harvaksemmaltaan. mutta tässä ensimmäinen harjoittelu räpellys tämän vuoden painonpudotuksesta missä näkyy käppyränä painon alenema per viikkotasolla.

Painonpudotus 2016 vuoden alusta tähän päivään.

Viikolla 12 aloitettiin personal trainerin ohjeistuksella harjoittelu ja ruokavalio.

Viikon 1 lopusta (10.1)- viikon 18 alkuun (26.4) -13.5kg

vuoden 2015 tammikuun lopusta kokonaispudotus 06.05.16 -29,1kg

Harrastuksia ja unelmia pelastajantyöstä

Päivä paloasemalla tapahuma 2008

Tuossa iltavuoron päätteeksi aloin miettimään uutta jutun aihetta ja saunan lauteilla se taas kirjoitus suoni alkoi päässä raksuttamaan, kun sain tänään käteeni suoritentun palautteen savusukellusta jäljittelevän testiradan hyväksytysti suorittamiseta tehtaan paloryhmän osalta. Ja mistäpä muustakaan kertoisin, kuin siitä ehkä rakkaimmasta ja tärkeimmästä harrastuksestani.
Harrastus on antanut minulle niin paljon että se menee aika lailla top 5 joukkoon: jos perhettä, terveyttä, ystäviä, onnellisuutta lasketa, niistä asioista mistä en halua luopua, jos jostain pitäisi valita. Ihmisten auttaminen on ollut minulle aina se juttu, haluan tehdä työtä missä voin olla ihmisten avuksi ja  hyödyksi, mutta saada myöskin omaa käden jälkeä edes jossain näkyviin.

Savusukelluskurssi 2007 Konttiharjoitus

Pelastus ja hoitoalan työt ovat niitä mistä olen haaveillut, mutta ovat käytännössä jääneet toteutumatta erinäisistä syistä. Mutta tässä harrastus toiminnassa olen päässyt kuitenkin niihinkin 00000009fvgtr liittyy sinällään osin kuntoilu innostukseenikin, että haluan pitää itseni rivivahvuudessa ja toimia tarvittaessa pelastussukellustehävissä silloin kuin tarvitaan. Pelastusalan työ kun on toisinaan hyvin fyysistä ja vaatii paljon henkiseltäkin puolelta. Savusukeltaminen vaatii pelastajalta hyvää kuntoa, fysiikkaa ja terveydentilaa ja henkinen kanttikin pitää olla kohdillaan. Sukeltajan on pystyttävä luottamaan omaan porukkaansa ja työpariinsa sukellustehtävässä ja että terveys ja kunto on kohdallaan myös työparillansa. Ettei käy niin,että mahdollisen potilaan lisäksi, pelastajastakin tulee pelastettava.

Olen tavannut sen kautta mahtavia ihmisiä ja ystäviä. Toiminnasta saa paljon ja niin erinäisiä kokemuksia ja koskaan ei ole kahta samanlaista päivää, mutta niin kuin alaan kuuluu välillä: on niitä ilon hetkiä, onnistumisia ja välillä ei taas mitään ole tehtävissä. Mutta niistä ei voi kirjoitella sen enmpiä vaitiolovelvollisuuksienkaan vuoksi. Mutta mieleeni on jäänyt eräs kissan pelastustehtävä, jonka, ehkä nyt uskallan tässä mainita tarkentamatta sen enempiä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ne on niitä asioita ja onnisutumisia mitä raskaassakin työssä tarvitaan ja saa jaksamaan. Sattuneet asiat depreeffataan tarvittaessa ja sitten pitää jo keskittyä uusiin mahdollisiin tehtäviin, se kuuluu ammatin luonteeseen.

Aktiivisiin harrastuksiini kuuluu VPK-toiminta, jossa olen toiminut 10- vuotiaasta asti. Ensin nuoriso-osastossa  ja sittemmin hälytysosaston jäsenenä suoritettuani sammutustyönkurssin täytettyäni 18 -vuotta.Nuoriso-osastossa olin sen 6 vuotta, suorittaen erinäisiä palokuntanuorten leireillä järjestettyä taitomerkkikursseja ja osallistuen viikkoharjoituksiin ja talvipalomalja kilpailuihin. Myöhemmin leireillä toimin Ryhmänjohtaja kurssilla apukouluttajana ja PK1 pääkouluttajana (peruskurssi1) 16-vuotiaana siirryin seuraamaan hälytysosaston harjoituksiin  ja toimien samalla apukouluttajana nuoriso-osastossa. Samana kesänä kun täytin 18 kursseille pääsylle mahdollisuus avautui ja hälytysosaston vahvuuteen siirtyminen mahdollistui. Jäljempänä olen käynyt savusukelluskurssin ja pelastustyönkurssin ja tehtaan paloryhmään liittyessä vielä sammutustyön ja svusukelluskurssin uudestaankin =D

Ensi syksynä tulee siis 22 vuotta täyteen toiminnassa mukana olemisesta, joista 14 vuotta hälytysosaton vahvuudessa. Olen myöskin toiminut nuoriso-osaston johtajana ja tälläkin hetkellä koulutan nuoriso-osastossa tulevasuuden brankkareita =D Kyseisessä toiminnassa olen saanut tutustua moniin mahtaviin ihmisiin ja saanut sitä kautta ystäviä ihan ympäri suomen. Toiminta on antanut paljon erinäisiä kokemuksia ja on ollut alusta alkaen kaikki kaikessa minulle, olihan lapsuuden haaveenani jo että isona minusta tulee joko palomies tai rekka-auton kuljettaja. Jäljempi tutkinnoista on takataskussa, mutta ehkä se isoin haave on jäänyt täyttymättä Pelastajatutkinnon suorittaminen Kuopiossa.

Oli vuotta 2004 valmistuin paperiprosessinhoitajaksi ja tuli Sodankylään armeijaan lähdön aika. Olin lähtenyt sillä mielin, että 12kk ollaan ja tullaan varusmiesjohtajana ulos. Silloin aikanaan siittä muistini mukaan kouluun hakemisestakin olisi saanut lisäpisteytyksen. Alokasajan jälkeen tuli kyselyt AUK:n valintoihin ja haluamaansa linjaan. Toinen vaihtoehto oli kuljetuspuolen linja, mutta ykkösvaihtoehto oli lääkintä-aliupseerikoulu Lahden Hennalan varuskunnassa. RUK olisi kiinnostanut myöskin, mutta lääkintäpuolen RUK kurssia ei tuonna vuonna järjestetty. Olisi tarvinnut ilmeisemmin olla lääketieteen opinnotkin käynnissä siviilipuolella, jotta sinne olisi päässyt. Kävin kuljetuspuolen haastatteluissa, mutta ilmoitin sinne haastattelun tehneelle yliluutnantille mietittyäni asiaa, että ykköspainopiste on se lääkintäpuoli. Joten kiväärilinjan auk kutsui, kun päätöksiä tehtiin. Aliupseerikoulu käytiin tuolloin kahdessa osiossa, josta Auk1 suoritin Sodankylässä ja kesän korvilla karvalakit päässä siirryttiin sitten junalla Lahteen auk2 erikoistumaan lääkintäpuolen linjalle. Lahdessahan oli tuolloin kesä ja pohjoisen pojilla vielä talvivarustus, kuuma oli kuin mahdoton =D

Lahdessa oli paljon teoriaopintoja ensimmäiset viikot kenttälääkinnästä ja anatomiasta, sen jälkeen lähdimme kenttäolosuhteisiin harjoittelemaan käytännön tehtäviä sodanajan joukoissa. Harjoittelimme Joukkosidontapaikan perustamista, niiden satapäisien lääkintävälinenden nimet ja sijainnit eri laatikoissa, mistä oli laaja koekkin mitä ei saanut reputtaa. Kun JSP:n perustaminen alkoi sujua siirryttiin lääkinnällisien toimintojen harjoitteluun Lääkintä-aliupseerin tehtävänä kun on toimia myöskin Lääkärin avustajana JSP:llä.

Opettelimme kirurgisten väineiden steriloinnit, erinäisten ampuma ja sirpalevammojen hoitotoimenpiteitä, lastoitusta, kipsausta, tikkauksen, tipan laiton pareittain ja rokotteiden pistämisen potilaan hätäsiirron raahaten, kantaen, juosten, kantaen kumppari puolivartta suossa paareilla jne... siinä heikkokunosempaakin alkaa oikeasti heikottamaan kun nappaat olallesi 75kg kaverin jolla lisäknä on tetsari rynkky ja kessi kannossa ja oma varustus lisänään ja kaikki pitäisi matkaan ottaa. Nämä piti pystyä suorittamaan kenttäolosuheissä maastossa hämärässäkin, koska valojen käyttö on rajallista. Sain viimeisenä päivänä korpin jämät kun suurin osa muista oli saanut ne jo AUK1 päätteeksi murehdin asiaa hieman. k

Lahdesta paluu Sodankylään kurssin jälkeen päästyämme oli kurssijuhlan aika upseerikerholla ja kuohuvaakin oli tarjolla. Alikersan natsatikin lopulta irtosivat. Vanhojen 9kk kotiuttamisjuhla syksystä koitti ja yliluutnantti huuteli, että alikersantti Honkala, ei näy eikä kuulu missään =) Läkintägolleegani oli valmis lähtemään viemään porukan juhlaan, kun Yliluutnantti esitti asian hänelle, että porukka on lähdettävä viemään kotiuttamisjuhlaan muonituskeskukselle ja Honkala on nyt löydettävä.

No löytyihän se ja ihmettelin hieman siinä miksi Yiluutnantti halusi minun juuri lähtevän sinne ja miksei kukaan muu hänelle kevannut. Asia valkeni paikan päällä kun vein porukan muodossa juhlaan ja syötiin juhlallisesti, jonka jälkeen seurasi hienot palkitsemiset kotiutuville. Sen jälkeen seurasi puolustuvoimien vakinaistettvien nimet ja viimeisenä palveluksessa olevien ylennettävien nimet. Istuin pöydässä mitään aavistamatta että jokohan tämä loppusi että pääsisi kun lomakyytikin on kohta lähdössä. Kuului että tällä päivämäärällä ylennetään vakiniseen virkaan jäävä nn... alikersantista kersantiksi. Sitten se hetiki tulikin, kun muisti pätkii. Erään tunnetun edesmenneen sotaveteraanin poika, sen aikainen PohJP:n komentaja sanoi samoin alkulausein, ¨että tällä päivämäärällä yllennetään palveluksessa oleva alik. Honkala kersantiksi singahdin penkistä ylös ja putosin perseelleni, että mitä helvettiä.

Mietin mielessäni, että Aliupseerikurssin viimeisiksi korpin jämien saaneista minut ylennetään ensimmäisenä sen saapumiserän varusmiesjohtajana kersantiksi ja tuoksi myös kuljetus ja huoltokomppaniassa jäinkin, ennen meidän omaa kotiuttamisjuhlaa. Se tiesi paljon vastuuta lisää toimenkuvaani, koska kokelaita ei tullut. Jälki rukin käynyt Spade au, tuli meille vakinaiseen virkaan Rouva ylikersantiki ja muistan vielkin tuon kutsuhuudon mielessäni, että täh eikö täällä nyt ketään muita ole kun nakkeja alkoi napsahtelemaan =D noh kai se kuuluu joukkueen varajohtajan toimenkuvaan =)

Mahtavia elämyksiä ja kokemuksia nuokin vaikka kaikista harjoitteista ei anakaan sillä hetkellä jäänyt kuin turpeen maku suuhun. Niistä ehkä kirjottelen tuonnenpana lisääkin koska siittä olisi kirjotettavana monenkin monta tarinaa ja sattuneista hauskoista kommelluksista, mitä on jäänyt mieleeni ja muistan loppuikäni. Varmaan muutamalle erälle muullekkin blogini lukijalle =D Arto Tiedän että luet tämän Veksi on huippu paikka kunhan saa olla vain pöjönä  ;)

Mutta palatakseni suunitelmiini mihin valitsemani linja armeijassa liityi, oli valmistua joku päivä palomies/sairaankuljettajaksi. Armeija alkoi olla lopullaan mutta yhtäkkiä et tiennytkään mitä teet kun sieltä pääset. Tupakaverini houkutteli että lähdetään rauhanturvajoukkoihin palveluksen jälkeen ja kaavakkeetkin täytettiin, Mielessäni mietin, että ilman muuta että tiedä vaikka siitä olisi hyötyä jatkossa urallani. Poliisilta kotiin päästyäni rikosrekisteriotteet tuli haettua ja kaiken piti olla valmista eteenpäin laitettavaksi.

Mutta yllättävä puhelinsoitto muutti kaiken. ¨Täällä nn.. Stora Enso työhönotosta, olette olleet täällä kesätöissä monena vuonna ja heille on kautta rantain tullut tietoa, että olette juuri kotiutuneet armeijasta¨, minä siihen että kyllä. ¨Meillä olisi täällä teille töitä 9kk, että joutaisitko huomenna tulemaan pistäytymään¨, minä että selvähän se. Ja niin muuttuivat suunnitelmat nimi kirjotettiin tuona aamuna työsopimuspaperiin ja rauhanturvajoukkoihin lähtö sai luvan siirtyä ja paperit menivät roskakoriin. Mutta sitä mitä en huomannut, että myöskin pelastusopistoon pyrkiminen siinä sivussa siirtyisi juuri, kun kunto ja painokin olisi ollut kohdillan tuolloin painoa oli 75kg.

Eilen saamani testipalautteen perusteella voi seurata oman kunnon tasoa tarkemmin koska kyseinen testi tehdään vuosittain teollisuuspalokunnassa ja VPK:lla pelatussukelluksiin osallistuvalla savusukeltajalla pyöräergometria ja joka toinen vuosi ratatesti. Lisäksi tehdään myös lihaskuntotesti vuosittain ja säännöllisin väliajoin työterveystarkastus ja lääkärin tarkastus.

Nämä testit tehdään työfysioterapeutin valvonnassa. Testeistä saadaan tarkempaa tietoa sykkeistä, toimintakyvystä ja ajoista, kuormitusasteista, hapenottokyvystä näin ollen saa erittäinkin tarkkaa tietoa omasta terveyden tilastaan kunhan niitä vain osaa tulkita ja vertailla edellisvuosien tuloksiin. Näin ollen ne toimivat hyvinä mittareina projektissani. Testituloksiin ylipainolla ja heikentyneellä peruskunnolla on ollut selkeitä vaikutuksia ja tupakointi näkyy.

Tällä kertaa testi on hyväksytysti suoritettu mutta kun arvoja katselee niin parannettavaa ja kohennettavaa löytyy. Eli tekemistä riittää jatkossakin tässä kuntoremontissa toimintakyvyn ylläpitämiseksi
ja parantamiseksi.

Mitauspöytäkirja Toimintakykytestistä 2016

Radan suoritus käytettyineen aikoineen, sykkeineen ja kuormitustasoineen

Jatkan aiheesta huomenna, että jää vähän jännitettävääkin ja kun tekstiä tuntuisi tulevan, mutta nukkuakkin pitäisi =) joten see you to morrow maybe ;)

4.5.2016 Läpäisty pyöräergomertia testitulos

Kuntoluokitus ja testin aikana mitatut sykkeet määrätyin väliajoin tehonnostoin

Rasvaprosenttitulokset, painossa hitusen nestettä ja ateriat syötynä aamupunnituslukema 87,5. Lenkin jälkeen söin tankkasin nestetä ja ravinteita tulevaan pyörätestiin, josta  osin johtuu tuo iltapäivästä mitattu 90,0kg

23.4 Discojytkettä ja itsevarmuutta

Kirjoitanpas tänne vähän henkeviäkin välillä, ettei aina ole pelkkää treenaamista =D 

Voi kuulostaa joistain jopa vähän crazyltä että nyt se on seonnut lopullisesti, mutta antaa kuulostaa. Sitä se ehkä hieman onkin, mutta positiivisessa mielessä =)

Kävin toki lenkillä eilen parantelemassa aikoja ja cooperi meni tällä kertaa jo 2500, mikä on jo parempi kuin armeija aikoja, mutta vielä on parannettavaa ja tavoitteita. Pistelin uudet pohjat eilisen tillalle 3,6km meni 18.10 52s edellisen päivän ajasta pois ja lenkki tuntui kulkevan ihan kelpo keskivauhtia 11,89km/h ja paluu meni sinne 19.05. tuuli teki tehtävänsä. Meinas alkaa nilkka oireilee kun jouduin suojatiellä mopopoikaa väistämään niin häätyi lennosta uusi suunts ja ohittaa takakautta. Pysähtyi auton perään ennen suojatietä oottelemaan tielle pääsyä, mutta päättikin ottaa sit keskelle suojatietä kun auto liikahti. Mutta selittää ne hiitäjätkin eikös sitä niin sanota.

Lenkin jälkeen peliä katsomaan ja saunomaan, lauteilla istuessani sain kuitenkin päähäni lukeneeni, että Dj Alex Kunnari olisi cornerInnissä ja mietin että pitäisiköhän tuo lähteä kuitenkin katsomaan sosiaalista elämää ja minkälaista settiä se siellä oikein heittää ja heittihän se, ovesta sisään päästessä rytmit meni heti jalkoihin ja bassobiitti tempaisi heti mukaansa ja fiilikset kattoon. Olin jo unohtanutkaan miten vapauttavaa kunnon disojytke onkaan. Kuvitellut, että ei vanha enää taivu ja on jo lavatanssi iässä. Mutta siinä lämmetessään koneet käynistyi toden teolla ja huomaat siinä lannetta hetkutellessa, että TOIMII menee päästä varpaisiin ja vauhti senkun kiihtyy. Siinä 1,5h kohdilla paita on märkänä, joten tämäkin meni airobisen harjoittelun puolelle =D Salilla sattunut pieni reväytys alavatsan seudussa alkaa oireilemaan, mutta en anna sen haitata menoa vaikka kipukynnys käykin välillä äärirajoillaan.

Tajuat siinä, että tätä harrastusta minkä olet jättänyt elämästäsi, olet toden teollakin kaivannut. Asiaan tulee lisää varmuutta kun seuraani tupsahtaa uusia ystäviä, olalle taputtelijoita ja posittivista ja kannustavaa ja palautetta alkaa satelemaan. Itsevarmuus omaan tekemiseen kohoaa 110% ja vauhti entisestäänkin kiihtyy. Kiitos siittä heille! palautettahan tarvitaan. 

On jännä huomata millaisia voimavaroja musiikki voi antaa erinäisiin elämäntilanteisiin ja kuinka se voi yhdistää ihan tuiki tuntemattomiakin ihmisiä. Synkistelymusiikkia  on tullut kuunneltua ihan liikoja ja ne on aika jättää taa, alkaa elämään ja antaa menneiden mennä.Pitää tehdä siä mistä nauttii ja saa voimaa ja virtaa. NIiitäharrastuksia ei pitäisi koskaan tuupata sinne taka-alalle ja ajatella että en pysty/osaa enää. Eilinen ilta ja palaute saa jaksamaan pitkälle tuleviin koitoksiin ja jatkamaan sitä tekemistä ja harjoittelua niin liikunnan, tanssin ja kaiken muun tekemisen kanssa. Kyselyitä tuli ilmoille tanssitunneista ja opetuksesta,harjoittelusta ja eräskin kysyi pidänkö tanssi studiota hmm... pistetään harkintaan =D

Siinä tanssin ohessa sain eilen 3 uutta mahtavaa ystävää ja keskustella hieman vaikeistakin aihe alueista, koska kaikillahan meillä niitäkin on, keskustelu kevensi tunnelmaa entisestään. Kiitos aivan mahtavia tyyppejä. Haluan tässä samalla kiittää niitä ystäviäni, sukulaisiani, työkavereitani, VPK:n porukkaaja unohtamatta perhettä, joiden kanssa olen saanut tässä vuosien varrella saanut olla tekemisissä ja tukea vaikeimpinakin hetkinä. Ilman heitä sieltä suosta nouseminen olisi ollut vaikeampaa jos ei mahdotontakin. 

Vaikka yhteyden pidot jää vähemmälle porukan perheellistyessä ja muuttaessa eri paikkakunnille jne... niin ei tarkoita sitä, että etteikö olisi ajatuksissani. Ja olkapäätä ja tukea on aina löyynyt kun sitä on tarvinnut. Tie voi joskus olla kivienkin, mutta ystävien avulla sekin tasoitetaan. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, eikös niin sanotakkin ja se pitää täysin paikkaansa. On upea saada olla juuri sinun ystäväsi koska olet tärkeä ja loisto tyyppi. Tässä vielä ajatuksiani biisin mudossa, mitä hyvien ystävän vuoksi on valmis tekemään:

¨Leikkaisin sut irti kolariautosta

Raahaisin ulos palavasta talosta

Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin

Mä käynnistäisin, sun sydämen

Nostaisin kopteriin hyökyaallosta

Kokonaiseks ompelisin paloista

Ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin

Mä käynnistäisin, sun sydämen¨

Sanat lainattu:https://www.youtube.com/watch?v=CqFOeWTeEd0 Laura Närhen kappaleesta, supersankari